31.3.2014

Ruusuturma - Aamuruskon koitto

 

OSA 1 - AAMURUSKON KOITTO

 
ROSES, their sharp spines being gone,
Not royal in their smells alone,
   But in their hue;
Maiden pinks, of odour faint,
Daisies smell-less, yet most quaint,
   And sweet thyme true
- William Shakespeare, Bridal Song


 
 
Olipa kerran kuningas ja kuningatar, jotka elivät hyvin onnellisesti halliten valtakuntaansa isosta linnasta käsin. Oli kuitenkin yksi asia, mikä teki heidät onnettomaksi – kuningattarelle ei ollut vielä siunaantunut lasta. Erityisesti kuningatar, joka oli aina rakastanut lapsia, oli asiasta surullinen.
 



Kuningatar käveli ympäri linnan pihaa. Hän oli erityisesti mieltynyt sen satoihin ruusunkukkiin, jotka hän oli omin käsin istuttanut.
 


”Kuinka sinä, yksi pensas, oletkaan noin erilainen?” kuningatar hämmästyi, kun huomasi kirkkaanroosan ruusupuskan lammen vierellä.
 
 

”Haluan katsoa sinua lähemmin”, hän puheli ja kumartui kohti ruusua. Kuitenkin hänen sivellessään ruusun silkkistä terälehteä, hänen sormensa harhautui ja osui piikkiin.
 


”Ai!” kuningatar kiljahti ja kavahti taaksepäin.
 
 

Kuningatar nousi äkkiä seisomaan. Hän katsoi kättään, ja huomasi siinä olevan pienen veritäplän.
”Voi, kun minulla olisi tuollainen tytär – tyttö kuin ihana roosansävyinen ruusu”, hän huokaisi, katseensa luotuna kohti roosaa ruusupensasta.
 
***
 
 
”Rakkaani, kuinka voit?” kuningas kysyi vaimoltaan. Kuningatar näytti kärsivän kovin, kun hän synnytti hartaasti toivottua esikoista. Heti löydettyään kirkkaanroosan ruusupuskan kuningatar oli tullut viimeinkin raskaaksi; se oli varsinainen ihme!
 
 
 
”Minä voin hyvin. Kaikki kipu on palkkion arvoista; teen mitä tahansa saadakseni syliini oman lapseni!” kuningatar huokaisi tuskansa keskeltä.
 
 
 
”Se on hyvä kuulla. Jaksa vielä hetki!” kuningas kannusti vaimoaan tämän vaikeassa tehtävässä, joka oli onneksi melkein loppusuoralla.
 
***
 
 
Ja niin kuningatar jaksoi. Maailmaan syntyi mitä ihastuttavin tyttö, jota kuningatar ja kuningas syvästi rakastivat. Kolmen kuukauden päästä järjestettäisiin suuret ristiäiset, jonne kutsuttaisiin ystäviä, sukulaisia ja valtakunnan haltijat. Mutta yksi haltija jäi kutsumatta – hienoja hopealautasia oli yksi liian vähän, ja kuningas ei tohtinut tarjota haltijalle tavallista posliinia.
 
***


Ristiäiset koittivat neljän kuukauden kuluttua. Paikalla oli kolme haltijaa – neljättä ei oltu kutsuttu – ja kuningasperheen ystäviä ja suku. Kaikilla tuntui olevan hauskaa.



”Hyvä herrasväki! Minä ja vaimoni ilmoitamme rakkaan tyttäremme nimeksi Aurora – aamunrusko!” kuningas ilmoitti ja nosti lapsen ilmaan. Juhlaväki hyrisi tyytyväisenä.
 

 
”Rakkaat haltijattaret, nyt voitte antaa taianomaiset lahjanne pienelle prinsessallemme”, kuningatar kehotti. ”Vieraat, syökää ja juokaa, naurakaa ja tanssikaa!”
 

 
Haltijat astelivat kuningattaren ja lapsen luo yksi kerrallaan.
”Minä annan sinulle kauneutta”, ensimmäinen haltija sanoi.



Toinen haltija astui pienen prinsessan eteen, ja sanoi: ”Minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, joko pysyy puhtaana ja viattomana aina.”


 
Mutta ennen kuin kolmas haltija oli ehtinyt nousta edes tuolistaan ylös, ilmestyi salin päähän kutsumaton vieras – Pahatar, haltija, joka ei saanut kutsua. Yhtäkkiä koko juhlasaliin laskeutui usva ja pahaenteinen, punainen kajo.
 


”Te ette kutsuneet minua juhlimaan, vai mitä? Hah, mutta kyllähän minäkin haluan antaa tyttöparalle lahjani!” Pahatar kiljui kuningattarelle, joka oli kauhuissaan. Kuningas nappasi tyttärensä ja suojasi tätä.
 

 
”Kuudentoista vuoden iässä tyttö pistää sormensa ruusun piikkiin ja vajoaa kuolleena maahan!” Pahatar raakkui kauhistuttavalla äänellä.
 


"Kostoni täyttyköön", Pahatar sanoi viimeisiksi sanoiksiin ennen kuin leimahti ilmiliekkeihin ja katosi.



Kuningatar oli silminnähden sokissa - hän oli juuri saanut hartaasti toivomansa lapsen, ja nyt rakas tyttö oli jo tuomittu kuolemaan. Kaikki vaikutti toivottamalta.



Kolmas haltija ei ollut ehtinyt antaa prinsessalle lahjaansa, ja tämä nousi nyt tuolistaan.



”En ehtinyt vielä antaa lahjaani, joten annan sen nyt!” hän totesi juhlavasti. ”En voi kumota Pahattaren kirousta, mutta voin lievittää sitä – kaunis prinsessa Aurora ei kirouksesta kuole, vaan hän vajoaa satavuotiseen uneen!”
 

 
Seuraavina päivinä huolestunut kuningas hävitti kaikki linnan kauniit ruusupensaat. Erityisesti kuningatar oli asiasta hyvin surullinen – hän oli rakastanut kukkasiaan kovasti. Kuningatar ja kuningas myös yhteistuumin päättivät, että prinsessa Auroran ei tule poistua linnan alueelta ennen kuin on yli viisitoistavuotias. He halusivat varjella tytärtään kaikin mahdollisin keinoin Pahattaren kiroukselta.

 
 ----------------------------
 
 
Jee, I did it! ;__;
Tässä tarinassa kesti nyt kaksi viikkoa, ja huomatkaa, että tää on vasta ykkösosa - kaksi muuta osaa vielä tulossa! ;--)
 
Pahoittelen alkuosan kuvien epäonnistunutta muokkausta, yhdessä kuvassa näkyvää pose playeriä, ja yhdessä kuvassa ikkunasta näkyvää yötaustaa, vaikka kyseessähän oli tarinan mukaan päivä.
 
 
NYT JOS KOSKAAN kaikki anonyymitkin saavat luvan hyppiä pois puskista ja tulla heittämään kommenttia! Tarviin motivaatiota kuvata osa kakkosta. :D
 
xoxo,
Karlotta
 


15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Yritän parhaani mukaan, aika kyllä loppuu mutta julkaisen välissä Behind the Scenes- kuvia, jospa ne sitten paikkaisivat taukoa. :)

      Poista
  2. Onko tää Sims 3 vaiko Sims 4? Jotenkin tuntuu siltä että se näyttää pikkasen erilaiselta +++ MÄ RAKASTAN NÄITÄ POSTAUKSIA ♥ UUTTA PERÄÄN ♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sims 3, eihän Sims 4 oo vielä ees tullut. :--D Kiitos, uutta tulee 1-2 viikon päästä!

      Poista
  3. Rakastuin, nopeesti jatkoa. :') ♥

    VastaaPoista
  4. Nopeasti jatkoa! Tää on ihana juoni! :-D <3

    VastaaPoista
  5. Oiii, ihana juoni ja hahmot tosi taitavasti tehdyt :3

    VastaaPoista
  6. Ihana, hyvin toteutettu, enkä virheitä edes huomannut, niitä mitä mainitsit.:)

    Mä muuten luulin et sä et käytä ladattuja o.o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nin mäkin luulin mutta vakaumukseni on horjunut tän tarinan takia. :--D Oli liian vaikea yrittää pelin omista vaatteista tehdä jotain keskiaikaista, joten luovutin ja opettelin ladattujen salaisuudet. Kiitos kommentista! :)

      Poista
  7. Aivan ihana tarina. Muuten, yritin etsimällä etsiä mainitsemaasi pose playeriä, mutta minä ainakaan en bongannu moista. Todella hyvin toteutettu, ja pelin omilla olis ollu liian tönkköä (vaatteet yms.). Vaikka itse en aio ladata mitään ylimääräistä, tykkään lukea ja katsella, varsinkin sellaisilta kirjoittajilta, jotka osaa hyödyntää ne. Kuten sinä. Minun kun on pelissäni tarpeeksi vaikea päättää, mitä laitan simien päälle, jotta niistä tulis erilaisia :D

    Jatkoa ♡

    VastaaPoista
  8. Löysin nyt vasta tälle sivustollesi, mutta rakastuin heti.
    Tää tarina on tosi hyvä, ihana kirjoitustyyli. :) Hyvin olit myös lavastellut tän.
    Ja muissa postauksissa sulla on hauska tapa kertoa pelaamistasi simseistä!
    En nyt osaa kommentoida mitään järkevää, kuhan ilmoitan, että pidin kovasti. :)

    VastaaPoista
  9. Tää oli mielenkiintonen osa ja täytyypi lukasta vielä myöhemminkin uutta osaa kun on ollu hieman taukoa ni en oo kerenny seurata muiden blogien päivityksiä, mutta täälä taas. Sulla on kyllä hyvä kirjotustyyli ja en ees huomannu mitään muokkausvikoja ennenku nyt lopuksi mainitsit niistä:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ihana ♥